Oho, kylläpäs aika menee taas nopeasti. Ollaan oltu täällä jo kaksi viikkoa ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tutustuttiin viime viikolla moniin mahtaviin tyyppeihin, joista valitettavasti suurin osa oli täällä syyslukukauden ja on nyt lähdössä pois. Jotain hyvää tässäkin; meidät on kutsuttu moniin läksiäisjuhliin, joissa taas olemme tavanneet uusia ihmisiä. Meillä alkaa jo olemaan kasassa hieno jengi kevääksi, johon kuuluu mm. meksikolainen Rene, jonka kanssa alkaa pikkuhiljaa yhteinen kielikin löytymään. :)
Otimme haasteen vastaan ja valmistimme sitruunapiirakan. Kumpikaan ei sitä koskaan ollut tehnyt, resepti oli eri ohjeiden yhdistelmä ja välineetkin oli aika huippuluokkaa..Loppujen lopuksi piirakka kuitenkin valmistui ja veimme sen läksiäisiin, jotka tähän mennessä on olleet yhdet parhaimmista. Ilmeisesti oli ihan hyvää, sillä piirakka katosi suunnilleen viidessä minuutissa ja moni tuli sitä kehumaankin.
Reseptikirjamme eli läppäri ja kännykkä (tää on se Nokian uusin malli)
Tästä se lähtee. Näillä välineillä pitäisi saada aikaan sokerimunavaahto..
Tarkkasilmäisimmät voivat löytää kuvasta salaisen ainesosamme.
Ensimmäiset 15 minuuttia oli vielä ihan hauskaa sekoitella.
Sen jälkeen alkoi käsissä jo vähän tuntua, joten kehittelimme oman shakerin..
Lopputuloksena tämä. Tässä vaiheessa vähän jo itketti. Mutta eikös se niin ole ettei keskeneräistä työtä saa arvostella.
Matkalla uuniin.
Lopputulos olikin yllättävän hyvä!
Nyt on tullut todettua, että pyykkäminen ei oikein ole meitä varten, mutta yksi motoistammehan on "vaikeimman kautta".Kyproksella on siis 340 aurinkoista päivää vuodessa, mutta se päivä kun päätimme pestä kaikki vaatteemme, oli sitten se ensimmäinen sadepäivä täällä ollessamme. Kun laitoimme pyykit koneeseen, ei sateen merkkejä vielä näkynyt. Sade alkoi melko pian sen jälkeen kun olimme laittaneet ne ulos kuivumaan. Ensi kerralla voisi ehkä katsoa vähän säätiedotusta..
Tällä hetkellä elämme jännittäviä aikoja, sillä melkein kaikki naapurimme vaihtuvat lähipäivinä. Uudet voivat siis saapua minä päivänä hyvänsä. Onneksi meillä on hyvät kyttäysparvekkeet ja keittiöön kuuluu käytävän äänet melko hyvin. Pysymme siis luultavasti tilanteen tasalla. Alakerrasta on koko päivän kuulunut siivouksen ääniä. Onko tämä yksi lähdön merkki..
Loppukevennyksenä kurkistus keittiöön: Krista aamupalalla. Ei meillä nyt aina näin siistiä ole.
Suomessa moniin asioihin liittyy numero 3. Joskus hengaillaan 3 tuntia Prismassa, toisinaan taas koulutyön tulostus vaatii 3 kertaa. On sitä joskus oltu 3 tuntia myöhässäkin.. Nyt näyttää pahasti siltä että täällä Kyproksella tuo luku on vaihtunut viiteen..
Esimerkiksi tänään herättiin aamuvarhaisella pyykkäämään. Joku oli kuitenkin ehtinyt ennen meitä. Loppujen lopuksi käytiin pyykkihuoneessa 5 kertaa ennen kuin oltiin saatu pyyhkeet pestyä. Siis yksi koneellinen pyykkiä. Maanantaina taas olimme pienellä pyöräretkellä. 5 tuntia. Ja tänään, keskiviikkona, viidennellä yrittämällä saimme ostokset tehtyä. Kannattaa muistaa jatkossa, että keskiviikkoisin ja lauantaisin isommat kaupat menevät jo hyvin aikaisin kiinni. Ja ei, siinä tien toisella puolella olevassa kioskissa ei ole yhtään sen parempi valikoima.
Joka päivä oppii uutta. :)
Hennan pyörä on paras, mutta Kristalla on pinkki juomapullo. Onneksi parin viikon päästä saadaan tyttöjen pyörät..
Eräällä kävelyretkellä hauska papparainen antoi meille omasta puustaan pussillisen sitruunoita. Aijotaan leipoa niistä piirakka. Taikinamöntti on jo hankittu, ainakin se näyttää taikinalta..
Pyykkipäivä!
Krista ja pelottava graffitiluola.
Löydettiin tienvarresta opaskartta. Otettiin siitä kuva ja suunnistettin sen avulla. Toimi oikein hyvin!
Pyöräilymaastoa retkellämme. :)
Cooookies! Tuonne me vielä mennään joku päivä.
Loppuun vielä pari kurkistusta kotiimme. Hetken saatte vielä odotella lopullista esittelyä. Anteeksi Alisa.
Parvekenäkymiä Turkin valloittamalle puolelle.
Uutena kohteena Kristan parveke. Oli vähän viileämpi päivä, siksi villasukat.
Ostettiin eilen kuumavesipullot, teetä, kynttilöitä ja keksejä ja olimme juuri aloittamassa blogin kirjoittamista, kun naapurinpoika tuli kutsumaan meidät beer pong - bileisiin. Emme halunneet olla epäkohteliaita, joten oli suljettava koneet ja kynttilät ja lähdettävä Lucasin matkaan..
Loppuloma Roomassa meni hujauksessa. Leikimme ahkerasti turisteja ja söimme italialaiseen tyyliin (PALJON!). Torstai aamuna oli kuitenkin vyöryttävä lentokentällä. Edessä oli muutto Kyprokselle! Matka meni taas pelottavan helposti alusta loppuun ilman ongelmia. Nikosiassa taksikuski jopa ymmärsi meidän hienon osoitelapun, johon olimme väsänneet osoitteen myös kreikaksi. Perillä meitä odotti mahtava vuokranantajamme Panicos, joka asuu talon alimmassa kerroksessa.
Ensimmäinen yö oli melko kylmä ja talon henget toivottivat meidät tervetulleiksi monin eri tavoin. Siihen on syynsä, miksi Hennan oven auki pysyminen varmistetaan tuolilla..
Eilinen päivä oli hyvin tehokas. Teimme vuokrasopimukset, saimme polkupyörät ja kävimme ilmoittautumassa kouluun. Erasmus-koordinaattori hämmentyi kuinka ajoissa olemme. Tutustuimme myös paikallisen hypermarketin valikoimaan. Ilta sujui rattoisasti erasmus-opiskelijoiden seurassa ja opimme muutaman uuden pelinkin. Hennasta paljastui yllättäviä palloilutaitoja eikä Kristakaan ihan toivoton ole :)
Löydettiin Roomasta paljon hienoja julisteita.
Vatikaanin huipulla tuulee ja sataa.
Paavi :)
Krista lähtötunnelmissa!
Viimeiset herkkujätskit ennen muuttoa.
Näköjään suosituin matkustusaika Kyprokselle..
Lauantaibrunssi
Kotitalo. Oikean puoleinen parveke ylhäällä on meidän.
Kotikatu
Todiste siitä että löysimme oikean koulun!
Kaikkia varmasti kiinnostaa millainen on meidän luksusasuntomme. Tässä pieni kurkistus toiselle parvekkeelle. Mutta miltä näyttää keittiö? Se selviää ensi jaksossa..
"Mä lähden kotoa kauas pois, missä kukaan mua tunne viel ei.."
Tänään siis alkoi yhteinen matkamme harhaan! Tällaiset harharetket on hyvä aloittaa hyvin nukutun yön jälkeen. Siispä yhteinen unisaldomme viime yöltä on kokonaiset nolla tuntia. :) Lentokoneessa olisi muuten voinut nukkua mukavasti, mutta siellä häiriköivät polvenhiplaajat, aivastelijat ja itkevät vauvat.
Päästiin kuitenkin päämääräämme eli Roomaan ja hotellikin löytyi epäillyttävän helposti.. Väsymys alkoi pikkuhiljaa painaa, mutta taistelimme vastaan ja lähdimme tutustumaan kotikatuumme ja lähiympäristöön. Kivasti pysyttiin kartalla koko päivä muutamaa tuloksellista harhahetkeä lukuunottamatta. Mukaan tarttui mahtava postikortti Jannelle, kätevä turistikartta ja pullo kallista (1,79e) viiniä. Tänään menemme kiltisti nukkumaan sillä huomenna täytyy jaksaa olla kunnon turisti koko päivän (ja yön).
Kotikatu
Naapurin kuollut bonzai-puu
Vähän meinasi paniikki iskeä kun ei vesikauppaa löytynyt, mutta onneksi minibaarimme valikoima on runsas.
